Ensinnäkin, kiitos että olet lennähtänyt sivuilleni ja olet siinä nyt kanssani. Voisin kertoa sinulle jotain itsestäni.
Olen 40-vuotias Merikarvialla syntynyt, sen syrjäkylän syleilyssä varttunut,
sieltä lentoon pois lähtenyt ja takaisin paluumuuttajana palannut haaveilija, metsien rakastaja, esteetikko ja ikimetsien iänikuinen outolintu. Luovuus, tarinat, ja kynä ja paperi ovat olleet minussa jo heti pienestä lähtien. Ne kulkivat kanssani merkittävässä roolissa läpi peruskoulun ja lukion kohti aikuisuutta. Olisin ollut halukas menemään opiskelemaan kuvataiteita jo kesken lukionkäynnin, mutta taivuin jotenkuten suorittamaan sen loppuun asti. Lukion jälkeen lennähdin vuodeksi kansanopiston kuvataidelinjalle, ja siitä Porin taidekoulun kautta Kuvataideakatemiaan.
Opiskelujen jälkeen vietin yli kymmenen vuotta hiljaiseloa taiteenteon suhteen, erinäisistä syistä johtuen, jolloin vierelläni kulki uskottuna ainoastaan kamera. Näinä vuosina etsin elämääni jotain muuta vielä tietämättä, että taide on kuitenkin se, joka tehtäväkseni oli tarkoitettu.
Näin ollen olen paluumuuttaja myös taiteenkin suhteen.
Taiteen tekeminen on minulle näkyjen esiintuomista, niiden todellisten, jotka arjessa vuorollaan riipien ja lohduttaen koskettavat kauneudellaan ja karuudellaan. Samalla kaiken yllä lentelee pieni eskapismin sanansaattaja, toisinaan tornipöllön muodossa, toisinaan mystisiä varjoina ja väreinä saniaisten ikiaikaisista holveista kaikuen.
Hiljaiset kylätiet, metsät jotka olivat kunnes yhtäkkiä katosivat, luontosuhteiden kirjo ja pajuja kasvavat pellot. Ajan kosketus, ajan katve, ajan saate. Nuo kaikki johdattelevat minua uusiin seikkailuihin, joita taiteellani ilmennän.
Läheisempää kosketusta elämääni saat tililtäni Instagramista nimellä @elliida_illankoi.
Siellä kuvaan vaihtelevalla ahkeruudella arjen kaunista, syvällistä, hentoa, eteeristä, raskasta ja raukeaa olemusta, hirsitalon uumenista, oman rakkaan puutarhan salaisista villeistä siimeksestä.